Pvä 22-26 (1856 km): Sveitsi

Pvä 22: Huningue – Schmittenau, 86 km
Pvä 23: Schmittenau – Aarburg, 72 km
Pvä 24: Aarburg – Erlach, 90 km
Pvä 25: Erlach – La Sarraz, 91 km
Pvä 26: La Sarraz – Geneve, 84 km

Yöllä, ennen ensimmäistä pyöräilypäivää Sveitsissä, ukkosmyrsky ravisteli telttaa ja salamat häikäisivät jopa teltan sisällä. Mikään maa ei ollut vielä murissut minulle näin pahasti. Mutta kun aamulla Baselissa sain käsiini uuden reittini pyöräilykartat, oli Sveitsi taas maa eikä mörkö.

image

Ei mörkö mutta märkä.

Olin valinnut seurata reittejä jotka kulkivat jokia ja järviä pitkin. Näin pysyisin kohtuullisen tasaisessa maastossa. Ensin seurasin Rein-jokea päivämatkan verran itään, sen jälkeen Aarea lounaaseen. Järviä seuraten poljin sitten Bielin ja Nyonin kautta Geneveen. Täysin tasainen ei tämäkään reitti ollut, reidet saivat usein tehdä kovastikin töitä, mutta eipä tarvinnut paljoa taluttaa.

image

Osa reitistä oli päällystämätöntä tietä. Rengasrikkoa ei onneksi tullut.

Toisena pyöräilypäivänä kävin jonkinlaisella pohjalla. Oli ollut sateista jo muutama päivä, mutta juuri tänä päivänä satoi jatkuvalla syötöllä aamusta asti. Reidet hapottivat joka ylämäessä, ja mieli oli sotkuinen. Kun olin tehnyt matkaa läpimärkänä vedestä ja hiestä yli viisi tuntia, pysähdyin sateeseen purkamaan oloa. Päätin, että jos huomennakin sataa, niin jään kyllä telttaan. Tässä ei ollut mitään järkeä.

image

Aare ja Aarburg.

Seuraavana päivänä kuitenkin aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja tuuli oli kääntynyt myötäiseksi. Aarburgin leirintäalueella olin myös saanut haisevat kosteat vaatteeni pestyä ja kuivaksi. Kun aamupäivällä lähdin Aarburgista polkemaan yksi autokuski tööttäsi minulle ylämäessä ja näytti hymyillen peukkua. Reissufiilis oli taas huipussaan.

image

Lac de Neuchatel.

Sveitsin kolme viimeistä päivää sujuivat mukavasti hyvässä säässä. Maisemat ja laskut olivat välilä upeita, ja kolmantena päivänä näin ensimmäisen lumihuippuisen vuoren kaukana usvassa. Se oli mahtava tunne, koska vuoret olivat tämän reissun konkreettinen maalitaulu.

image

Lac Leman.

Tällä matkalla olen tavannut ihmisiä jotka tajuavat tämän homman. Sveitsiläinen vanhempi mies, jonka tapasin matkan toiseksi viimeisellä leirintäalueella, kertoi jokavuotisen reissun alkukankeudesta: The first days I think.. why? All the others are at the Bahamas or something. But then just… ja hän huitoi käsillään ilmaa. I sometimes sing when I cycle, I’m just so happy. Toinen herrasmies, joka leikkasi pensasaitaa traktorin lavalta, alkoi kyselemään minulta ranskan, saksan ja auttavan englannin sekoituksella minne olin menossa ja mistä tulin. Pienen tuokiomme lopuksi hän sanoi: Oh, cycle, it’s the best way to travel! It’s human speed. Tiesin mitä hän tarkoitti, ja olin samaa mieltä.

image

Matkalla elämä on mutkatonta.

Nyt olen ystävien seurassa Chamonixissa, jonne tulin bussilla Genevestä. En ole laisinkaan niin väsynyt kun olin luullut, päinvastoin, viimeiset päivät olivat yllättävänkin helpon oloiset. Olisin halunnut vielä jatkaa, mutta aika loppui tältä erää kesken. Olen todella ylpeä ja kiitollinen kehostani joka niin uskollisesti tämän reissun jaksoi painaa.

image

Yläläpsy! Mont Blanc möllöttelee taustalla

1856 km. Sen pituinen se.

Mainokset

Pvä 18-21 (1434 km): Ranska ja reittiahdistus

Pvä 18: Neufgrange – Severne, 109 km
Pvä 19: Severne – Boofzheim, 85 km
Pvä 20: Boofzheim – Huningue, 114 km
Pvä 21: Lepo

image

Bonjour

Kolme päivää olen täälä paahteisen kuumassa Ranskassa nyökkäillyt bonjour vastaantuleville. Olen suuremmaksi osin seurannut suosittuja pyöräilyreittejä, ja tavannut täälä paljon mukavaa porukkaa.

image

Tällä reitillä oli vaikea eksyä.

image

Paikoittain satumaista.

Ensimmäinen päivä oli hyvä esimerkki siitä miten oma, mielivaltainen reitin valinta vaikuttaa etenemiseen. Pyöräilin sinä päivänä reittejä pitkin sujuvasti noin 70 km, johonka kului suunnilleen neljä tuntia. Reittien välissä oli vajaan 30 km katkos, jossa vierähtikin sitten lähes yhtä kauan. Ranskalaisissa pikkukylissä karjapolutkin oli merkitty kartalla tieksi, ja välillä ne loppuivat kesken. Tein runsaasti u-käännöksiä. Sinä päivänä liikuttelin pyörää lähes 7 tuntia, ja matkaa tein 10. Vähillä eväillä.

image

Onneksi Severnen leirintäaluueella oli yhdeksän maissa vielä pitsapaku paikalla.

Päätin että keskittyisin seuraavat päivät syömiseen ja juomiseen, koska menneen päivän menolla ei pitkälle pötkittäisi. Ruokahuoltoa on vaikeuttanut se, että kaasu on ollut loppu jo Luxemburgista asti, enkä ole löytänyt trangiaan sopivaa kaasua mistään. Onneksi täältä Huninguen leirintäalueelta löytyi, jonkun unohtama, kaasu minulle.

image

Pieni kylä Lutzelbourg.

image

Paahteinen isompi Strasburg. Lämpötilamittari näytti tuolloin 42 astetta.

Pari viimeistä päivää Ranskassa sujui hikisesti polkien, mutta suhteellisen mutkattomasti. Mieli onkin jo kääntynyt seuraaville etapeille Sveitsiin. En ole ollut kovinkaan huolissani Sveitsistä, koska olin ajatellut seurata pyöräilyreittiä Jura route 7 Baselista Nyoniin. Reitti oli muistaakseni kuvailtu olevan easy, mutta kun aloin illalla Boofzheimin leirintäalueella reittiin perehtymän, niin ei se ollutkaan, vaan medium-difficult. Tapasin seuraavana päivänä sveitsiläisen pariskunnan joista mies katsoi minua vakavasti ja sanoi, I wouldn’t go there. Jo alkoi ahdistamaan.

image

Viimeinen päivä Ranskassa oli tasainen, mutta mieli oli jo välillä Sveitsin mäissä.

Kyllä reissu alkaa jo vähän jaloissa tuntumaan, mutta uskon että vielä jaksan polkea. En vaan tiedä jaksanko enään jyrkkien mäkien tuomaa painetta. Päätin yrittää etsiä helpomman reitin, ja tiesin että tarvisin ehdottomasti kunnon pyöräilykartan. En ole ikinä ennen Sveitsissä käynyt, mutta minulla on aavistus että en halua eksyä sen kylien karjapoluille.

Nyt olen tosiaan Huninguessa, kolmen maan yhtymäkohdassa. Tänään kävin Baselissa etsimässä pyöräilykarttoja, mutta koska on sunnuntai, kaupat olivat kiinni. Löysin yhden kartan jossa on Baselin lähialue, mutta huomenna pitää ehkä käydä ostamassa lisää.

image

Huninguen leirintäalueelta. Sillan vasempi puoli on Saksaa, oikea Ranskaa, ja Sveitsi on tuossa suoraan edessä.

Aamulla heräsin ukkosen jylinään. Sateista keliä luvataan parille seuraavalle päivälle. Uusi reittivalinta voi romuttaa tavoitteeni ehtiä Chamonixiin, mutta tällä hetkellä se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Jostain syystä Sveitsi jännittää minua.

Pvä 13-17 (1118 km): Belgia, Luxemburg ja motari

Pvä 13: Heijenrath (Hollanti) – Montenau (Belgia), 70 km
Pvä 14: Montenau – Ettelbruck (Lux), 70 km
Pvä 15: Ettelbruck – Sierck-les-Bains (Ranska), 70 km
Pvä 16: Sierck-les-Bains – Neufgrange (Ranska), 113 km
Pvä 17: Lepo

Verryttelyosuus oli todellakin ohi. Aikalilla samantien kun ylitin rajan Belgian puolelle tunnelma muuttui. Hollannissa olin ollut kuin kuningas, täälä olin piikki lihassa. Pyörätiet ja pyöräilijöiden tieviitat katosivat kuin tuhka tuuleen, ja teiden reunat olivat kapeat ja paikoittain huonokuntoiset. Integroiduin täysin liikenteeseen.

image

Usvainen Belgia

Tästä saan syyttää vain omaa härkäpäisyyttäni. Kun suunnittelin reittiä, Google mapsin pyöräilysovellus olisi halunnut väkisin johdattaa minut Hollannista Sveitsiin Saksan kautta, ja nyt ymmärrän miksi. Reitti jonka väkisin valitsin, koska halusin ehtiä käydä myös Luxemburgissa, ei ollut erityisen sopiva pyöräilijälle. Valittavana oli usein joko isompi vilkas maantie kiihdytyskaistoineen, jossa nopeusrajoitus nousi jopa 110 km, tai pienemmät maalaistiet jotka olivat yhtä ylä- ja alamäkeä.

image

Vaihtoehto B näytti välillä tältä.

image

Sekä Belgiassa että Luxemburgissa on hyviä pyöräilyreittejä (ne vaan kulkivat valitettavan usein vääriin suntiin). Tämä mukava semmoinen vei minut Luxembourgin kaupunkiin.

Luxemburgissa teiden pinnoite oli todella hyvä, ja mäet entistä tymäkämpiä. Suunnistus oli työlästä, kun yritti pysytellä pois isommilta maanteiltä, joutumatta kuitenkaan liian kauaksi reitin linjasta. Tässä hommassa puhelimen, Michelinin 1:200 000 karttaa tarkempi, kartta oli korvaamaton.

image

Tänne ei päästy kopterivoimin!

Meno näinä kolmena päivänä Belgian ja Luxemburgin läpi oli todella hidasta. Tein kovasti etenemistyötä, mutta jäin silti joka päivä tavoitteestani, ja jouduin valitsemaan tavoiteltua aiemman leirintäalueen.

image

Luxembourg. Kaupungista ulos pääseminen pyörällä on aina jonkinlainen episodi. Tämä oli silti sen arvoinen.

Tuntui että lähes koko ajan matkasta vietin joko pyöräilemällä kävelyvauhtia ylämäkeen, taluttamalla vielä hitaammin, tai tuijottamalla karttaa. Ei voinut muuta kun virnuilla. Ei hitto mitä hommaa

Ja kyllä, kaiken kukkuraksi, minä menin moottoritielle. Ennen lähtöä, lähinnä vitsinä heitetty kauhukuva tulikin toteen. Nyt ehkä ajattelette, että kuka on niin saapas että lähtee polkupyörällä moottoritielle. Niin minäkin ajattelisin. Mutta älkäähän tuomitko motarilla pyöräilevää ennenkun olette itse sinne joutuneet. Kartat johdattivat minut harhaan. Näin ylempänä moottoritien pientareen päällä pienemmän tien jonne halusin päästä, ja ainoa tie sinne, kartan mukaan, oli noin 200 metriä moottoritietä pitkin. Olisihan se pitänyt tietää, ettei moottoritieltä mitään semmoista liittymää ole, mutta pitihän se käydä katsomassa. Ja takasinkaan ei ollut asiaa. Pitemmittä selittelyittä, ainoa konsti päästä pois sieltä tööttäily-konsertista oli reikä moottoritien aidassa, jonne piti ensin pungeta jyrkkää ja liukasta pientaretta, pyörineen kamoineen. Mahtoi siinä olla vaihteeksi autolijoiden päät pyörällä!

image

Pusikon läpi turvaan. Ei tänne tyylipisteitä tultu keräämään.

Laskut olivat kyllä välillä upeita! Kumpuavaa avaraa maastoa silmän kantamattomiin, Saksa edessä, Ranska oikealla, Luxemburgia parhaimmillaan. Jarruvaijerini venyivält kolmessa päivässä lähes pohjaan.

image

Laskumaisemaa.

Hienoista maisemista huolimatta, melkein tuli itku kun viimein, neljäntenä päivänä saavuin Saksassa Saar-joen varteen. Olin niin helpottunut, koska tiesin että joen vartta kulkee tasainen, hyvin merkitty pyöräilyreitti. Onnessani polkaisin sitä vielä noin 70 km. Oli kuin en olisi uskaltanut lopettaa, jos se vaikka huomenna muuttuisi mäeksi.

image

Saar

Nyt olen Saarbruckenin eteläpuolella, taas Ranskassa. Olen niin kyllästynyt venkoilemaan liikenteessä, että ajattelin mennä Eurovelo 5 reittiä pitkin Strasburgiin asti, vaikka siitä tuleekin vähän pidempi kun suunniteltusta reitistä. Eurovelo 15 vie minut sieltä sitten Baseliin asti. Tavoitteena on olla Baselissa kolmen päivän päästä.

Heps!

Pvä 9-12 (796 km): Hollanti 2/2

Pvä 9: Utrecht – Boxtel, 98 km
Pvä 10: Boxtel – Ospel, 76 km
Pvä 11: Ospel – Heijenrath, 102 km
Pvä 12: Lepo

Nyt se on ohi: Saksan ja Hollannin tasamaat, eli tämän reissun verryttely. Olen pyöräillyt lähes 800 km, ja tavallisesti tämä olisi se hetki kun heittäytyisin sohvalle ja huokaisisin olipa urakka. Mutta nyt se urakka on vasta alkamassa. En ole edes puolessa välissä matkaa ja edessä on mäkistä maastoa. Mäet ovat vielä laadultaan semmoisia, joita en ole eläessäni aikasemmin pyöräillyt. Toivoin ettei reiteni järkyttyisi tästä ihan kauheasti. Eilen kohtasin ensimmäiset mäet, ja siinä ne jo järkyttyi, siis lähinnä siitä kuinka raskasta on työntää täyden taakan pyörää jyrkkään ylämäkeen. Ylöspyöräily ei tullut kuuloonkaan.

image

Vedellä asumista eteläisessä Hollannissa Maastrichtin lähistöllä. Täälä maasto on vehreämpää ja mäkisempää pohjoiseen verrattuna.

Viime päivistä sanottakoon että pari päivää satoi vettä lähes taukoamatta, aina välillä monta tuntia kaatamalla. Vaikka Boxtellin leirintäalueella sain rumpukuivattua vaatteeni, olin jo leirin kasaamisen jälkeen, ennen edes pyörälle nousua, kuin uitettu. Näinä päivinä en juurikaan kuvia napsinut.

image

Aamulla Ospelissa. Lanteillani kuivattelen hedelmäpusseja jotka meni sukkien päälle litimärkiin kenkiin (okei, kenkien sadesuojat ostoslistalle).

Erikoista tässä touhussa on se, että olen silti, loppukilometrien mutinoita lukuunottamatta, hirmu hyvällä tuulella, ja monesti päivän aikana tulee mieleen että on niin mahtavaa olla just täälä. Kotona jos pitäsi läpimärkänä jotain rämplätä voisi mennä hermot.

Sateisena päivänä Hollannissa pyöräilyä helpottaa hyvä pyöräreittiverkosto. Pyöräreittien risteyskohdat, ns. knooppunt, on merkitty numeroilla. Samat numerot näkyvät kartassa, ja niille pääsy on hyvin viitoitettu, joten seuraat vain numeroita haluamaasi suuntaan. Aivot narikkaan suunnistusta siis. Sateella tämä on kätevää kun ei pääse puhelimen kartasta tarkastamaan sijaintia (märkä näyttö sekoaa).

image

Hollannissa on tehty helpoksi löytää itselleen sopiva pyöräilyreitti.

Mäet huolettavat minua eniten tällä hetkellä. Luxemburgia kutsutaan nimityksellä ”little switzerland”, ja ei Belgian ja Ranskankaan maastot järin tasaisilta näytä. Onko tässä järkeä, urakalla työntää norsua ylämäkeen ja sitten jarrut pohjassa kiljuen täristä alas?

image

Eteläisessä Hollannissa alkaa kumpuilemaan.

Sitä ehkä luulisi että kun kerran pääsee mäen laelle niin olisi autuasta lasketella alas. Toisin kävi jo tänään Hollannissa. Mäet olivat jotkut niin jyrkkiä ja mutkikkaita että hirvitti. Raskas pyörä kun lähtee rullaamaan, niin sitä ei niin vaan pysäytetä. Noh, vähän varovainen aion olla ainakin aluksi, ehkä se siitä.

image

Mitäs läksit!

Tänään vedän syvään henkeä, ja huomenna sitten Belgiaan.

Pvä 5-8 (520 km): Hollanti 1/2

Pvä 5: Papenburg – Meppen, 89 km
Pvä 6: Meppen – Oldebroek, 96 km
Pvä 7: Oldebroek – Utrecht, 88 km
Pvä 8: Lepo

image

Ai missä olen?

Saksan ja Hollannin rajan ylitin jossain keskellä peltoa. Maanvaihtoa ei olisi välttämättä tajunnut, paitsi että ensimmäisessä kylässä poika ponkaisi ohi rämisevällä mummopyörällä ja hihkasi minulle Hoi! Olin Hollannissa.

image

Hollantilainen sika jonka vieressä vietin yöni Meppenin leirintäalueella.

Saksaan verrattuna Hollannissa pellot ovat vielä suurempia, ja maasto on, jos mahdollista, vieläkin tasaisempaa. Vastatuuli otti tästä tietenkin kaiken ilon irti.

image

Vastatuulessa pyöräkin lakoaa.

Kahtena viimeisenä päivänä olenkin jo päässyt vähän epätoivon makuun. Alkupäivä sujuu tietenkin lempein mielin, koska tuuleen ja sateeseen on yksinkertaisesti hyvin asennoitunut.. Mutta kun kova tuuli puskee väsymättä vastaan viidettä pyöräilytuntia niin tulee kyllä mieleen että mikään maailmassa ei ole oikeudenmukaista.

image

Vastatuuliselfie

Näinä irvistyksen hetkinä voisi kuvitella kaipaavansa seuraa, mutta juuri tällöin on mielestäni hyvä olla itsekseen. Yksinäisyys on ollut mielessä. Siis juurikin se, että miksi lähteä yksin ja onko se oikeasti kivaa ja mitä siitä saa. Minulta on kysytty eikö minulle tule tylsää? Enemmän siitä myöhemmin.

image

Ähäkutti, luulitte että minulla on täälä kurjaa! Stroopwafle sunday.

Vaikka viimeset kilometrit tuntuvat tuskaisilta, ehtii jo itkut tirauttaa ja jupista että missä se piip cämpingi ny luuraa, niin heti kun pääsee perille on tosi iloinen ja energinen fiilis. Kurja päivä ei siis ikinä olekkaan kurja. Pyörämatkailun saloja.

Olen täälä ihastunut Hollantiin ihan uudella tavalla. Olin aikoinaan vuoden Utrechtissa opiskeluvaihdossa, ja kävin sillon ympäri maata monessa eri kaupungissa, mutta jäin jostain paitsi. Olen ajatellut että Hollanti on aika ruuhkainen paikka, mutta täälä on yllättävän viehättävä maaseutu. Matalia karvaisia tiilitaloja, värikkäitä ja hoidettuja puutarhoja, leppoisa tunnelma ja joka puolella kaikenlaisia eläimiä.

image

Puutarhat ei rönsyile

Ja jos joskus näette hollantilaisen juustopaketin kyljessä kiiltäväkarvaisen hymyilevän lehmän laitumella se todella pitää paikkansa. Täälä näkyy myös paljon minikokoisia eläimiä, kuten minipossuja ja laumoittain shetlanninponeja.

image

Komeat paatit Bunschotenissa.

image

Pyöräilijä on täälä kuin kala vedessä. Taustalla kaksikerroksinen pyöräparkki, josta näkyy vain viidesosa.

Olen tällä hetkellä tutussa Utrechtissa viettämässä lepopäivää. Huomiseksi minulle povataan vihdoinkin myötätuulta!

image

Utrechtin Oudegracht.

Pvä 2-4 (247 km): Saksa ja satula

Pvä 2: Hessendorf-Hatten, 85 km
Pvä 3: Hatten-Papenburg, 81 km
Pvä 4: Lepo

image

Terveisiä Papenburgista!

Kolme päivää Saksaa takana ja nyt lepopäivä Papenburgissa. Hollannin rajalle on reilu parikymmentä kilometriä, joten huomenna ylitän ensimmäisen maanrajan.

En ollut aikaisemmin käynyt Saksassa, ja en tiennyt mitä odottaa liikenteen suhteen. Olin valmistautunut palloilemaan liikenteen seassa, mutta toisin kävi. Kaikkialla on pyöräilijöille jonkinlainen erillinen, usein jalkakäytävän yhteydessä oleva kaista.

image

Punainen kaista on minun. Pyöräilijöille on selkeästi viitotettuja reittejä.

Pyöräilijöillä on hyvät oltavat, mutta tykitykseen se ei kutsu. Suomen reissuilla tulee usein ainakin osan matkasta tykitettyä, eli musa korviin ja haipakkaa maantienreunassa. Sillä tapaa matka etenee joutusasti. Nyt olen joutunut kruisailemaan lepposaa vauhtia, joka on kaikenpuolin tietenkin hyvä juttu.

image

Bremenin läpiajopäivänä pyörä liikkui 5,5 tuntia (85 km), eli fiilistelyvauhtia.

image

Pähkinätauko Bremenin keskustassa.

image

Joskus tosin röpelöinen pyörätie ketuttaa, kun autokaistan virheetön asfaltti loistaa vieressä.

Pyörätiet kun ovat usein vähän kehnommasa pinnoitteessa kuin autotiet, se pistään välillä pompottaan, ja se voi ketuttaa. Kaikki jotka on pidempiä pyörämatkoja tehnyt tietää miltä kenguruasfaltti loppupäivästä tuntuu perseessä. Onneksi tein lähtiessä riskivalinnan: otin alle upouuden satulan.

Ostin Brooksin B17s nahkasatulan kaksi viikkoa ennen lähtöä. Tämä on kaikkien suositusten vastaista, koska uusi nahkasatula on kova peli, joka useimpien mukaan saavuttaa muotonsa vasta 500-1000 km jälkeen. Kenguruasfaltilla se on tosin kullan arvoinen.

image

Brooks b17s

Nahkasatula joustaa paremmin kun muovirunkoinen. Mutta lisää siitä myöhemmin, akku loppuu. Sanotaan kuitenkin vielä että compeedi persetaipeessa toimii yllättävän hyvin!

image

Papenburgin suorat pitkät kanavat enteilee sitä minne olen huomenna menossa.

Kolme päivää olen polkenut vastatuuleen, ja lisää on luvassa. Tuuli kääntyy huomenna sopivasti läntisestä eteläiseksi, ihan niinkun minäkin!

Pvä 1 (81 km): Kaste

Eeppinen pyöräreissuni on alkanut! Olen Hassendorffissa.

Eilen illalla myöhään tultiin laivalla Travemundeen, ja sieltä ajettiin pakulla Hampurin eteläpuolelle leiriin. Sieltä leiristä minä tänään lähdin polkemaan kaatosadekuurojen saattelemama.

image

Tässä vielä porukka koossa aamukahvilla. Vartin päästä repesi taivas.

Ja satoi sitten enemmän tai vähemmän koko päivä. Mutta reitti oli kiva. Pieniä kyliä 5-10 km välein, ja suureksi osin hyviä teitä.

image

Kivaa.

image

Saksalaiset tajuaa. Oma kaista mulle.

On muuten aika järkyttävän näkönen säkki pyörän perässä. Vaikka laukut on vedenkestäviä ja edustavat, päätin verhota ne vielä vanhalla risasella sadesuojalla. Tuntuu paremmalta jättää pyörä parkkiin esim kaupan edustalle kun teltta ei pötköttele esillä. Ehkä turhaa, mutta vara ja vene.

Pyöräily vähän tökki ja tuntui raskaalta, mutta uskon sen johtuvan osittain siitä että olin niin fiiliksis että unohdin hengittää. Toivon että reissu ei lopu lyhyeen. Polveni ovat olleet herkällä tuulella viime aikoina ja tänään ne taas juimivat. Olin niitä pari viikkoa yrittänyt lepuutella ennen reissua, mutta näköjään turhaan. Ottaa kyllä päähän julmasti jos reissu loppuisi lyhyeen polvien takia. Mutta hys, ne jupinat sitten kun se hetki tulee…

image

Kuiva nudelihetki.

Huomenna ponkaisen Bremenin läpi!