Pvä 22-26 (1856 km): Sveitsi

Pvä 22: Huningue – Schmittenau, 86 km
Pvä 23: Schmittenau – Aarburg, 72 km
Pvä 24: Aarburg – Erlach, 90 km
Pvä 25: Erlach – La Sarraz, 91 km
Pvä 26: La Sarraz – Geneve, 84 km

Yöllä, ennen ensimmäistä pyöräilypäivää Sveitsissä, ukkosmyrsky ravisteli telttaa ja salamat häikäisivät jopa teltan sisällä. Mikään maa ei ollut vielä murissut minulle näin pahasti. Mutta kun aamulla Baselissa sain käsiini uuden reittini pyöräilykartat, oli Sveitsi taas maa eikä mörkö.

image

Ei mörkö mutta märkä.

Olin valinnut seurata reittejä jotka kulkivat jokia ja järviä pitkin. Näin pysyisin kohtuullisen tasaisessa maastossa. Ensin seurasin Rein-jokea päivämatkan verran itään, sen jälkeen Aarea lounaaseen. Järviä seuraten poljin sitten Bielin ja Nyonin kautta Geneveen. Täysin tasainen ei tämäkään reitti ollut, reidet saivat usein tehdä kovastikin töitä, mutta eipä tarvinnut paljoa taluttaa.

image

Osa reitistä oli päällystämätöntä tietä. Rengasrikkoa ei onneksi tullut.

Toisena pyöräilypäivänä kävin jonkinlaisella pohjalla. Oli ollut sateista jo muutama päivä, mutta juuri tänä päivänä satoi jatkuvalla syötöllä aamusta asti. Reidet hapottivat joka ylämäessä, ja mieli oli sotkuinen. Kun olin tehnyt matkaa läpimärkänä vedestä ja hiestä yli viisi tuntia, pysähdyin sateeseen purkamaan oloa. Päätin, että jos huomennakin sataa, niin jään kyllä telttaan. Tässä ei ollut mitään järkeä.

image

Aare ja Aarburg.

Seuraavana päivänä kuitenkin aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja tuuli oli kääntynyt myötäiseksi. Aarburgin leirintäalueella olin myös saanut haisevat kosteat vaatteeni pestyä ja kuivaksi. Kun aamupäivällä lähdin Aarburgista polkemaan yksi autokuski tööttäsi minulle ylämäessä ja näytti hymyillen peukkua. Reissufiilis oli taas huipussaan.

image

Lac de Neuchatel.

Sveitsin kolme viimeistä päivää sujuivat mukavasti hyvässä säässä. Maisemat ja laskut olivat välilä upeita, ja kolmantena päivänä näin ensimmäisen lumihuippuisen vuoren kaukana usvassa. Se oli mahtava tunne, koska vuoret olivat tämän reissun konkreettinen maalitaulu.

image

Lac Leman.

Tällä matkalla olen tavannut ihmisiä jotka tajuavat tämän homman. Sveitsiläinen vanhempi mies, jonka tapasin matkan toiseksi viimeisellä leirintäalueella, kertoi jokavuotisen reissun alkukankeudesta: The first days I think.. why? All the others are at the Bahamas or something. But then just… ja hän huitoi käsillään ilmaa. I sometimes sing when I cycle, I’m just so happy. Toinen herrasmies, joka leikkasi pensasaitaa traktorin lavalta, alkoi kyselemään minulta ranskan, saksan ja auttavan englannin sekoituksella minne olin menossa ja mistä tulin. Pienen tuokiomme lopuksi hän sanoi: Oh, cycle, it’s the best way to travel! It’s human speed. Tiesin mitä hän tarkoitti, ja olin samaa mieltä.

image

Matkalla elämä on mutkatonta.

Nyt olen ystävien seurassa Chamonixissa, jonne tulin bussilla Genevestä. En ole laisinkaan niin väsynyt kun olin luullut, päinvastoin, viimeiset päivät olivat yllättävänkin helpon oloiset. Olisin halunnut vielä jatkaa, mutta aika loppui tältä erää kesken. Olen todella ylpeä ja kiitollinen kehostani joka niin uskollisesti tämän reissun jaksoi painaa.

image

Yläläpsy! Mont Blanc möllöttelee taustalla

1856 km. Sen pituinen se.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s